Ongelmaan ei löydy ratkaisua tähän hätään, täytyy vain jaksaa jankuttaa mummoille ja papoille että sitä saa kieltää tyhmyyksistä ja olisi kiva jos mentäisiin yhteisillä pelisäännöillä.
Tässä pelottaa tulevat 3 päivää, sillä mulla on edessä Kokkolalaista elämää ja Veikka ei tule mukaan, se jää pikkusiskoni hoidettavaksi... Valitettavasti en ole löytänyt pätevää syytä että saisin jäädä kotiin, tai että saisin ottaa sen mukaan. Kyllä, en nauti lomareissuista ilman koiriani, ellei hoitopaikkana toimisi jonkinmoinen pommisuoja kahleineen.

Antakaa paniikkia kärsivälle jonkinnäköinen verenpainelääkitys + rauhoittavia, tulkaa joku kouluttamaan perhe Peepäätä!

Kialo

Seuraavina päivinä lusmuttiin, eli syötiin, saunottiin ja katsottiin kun koirat puuhastelivat keskenään milloin missäkin.
Käytiin kävelemässä metsässä, katsomassa onko lakan kukkia missään, no ei ollut, mutta Velho löysi jälleen jotain jännää: Tuoretta hirven paskaa, nam! Siitä Velho taisikin innostua liikaa, ja otti ja lähti ilmeisesti melko tuoreiden jälkien perään, ei ottanut kuuleviin korviinsa kutsu huutoja, painoi vain menemään minkä jaloistaan pääsi..
Velhoa ei näkynyt tuntiin, silloin alkoi jo paniikki iskeä, äitini sanoi että kuuli Velhon haukkumista jostain päin metsää, itse en kuullut mitään, eikä mikään ihme kun olen melkein kuuro ja tuuli oli melkoinen.
Lähdettiin mökille, otin ratsuni, ja hurautin sillä sitten seilailemaan pitkin metsäteitä ja huutelin Velhoa, ei näkynyt eikä kuulutun, parin tunnin päästä ajoin sitten takaisin mökille, eikä Velhoa näkynyt pihallakaan.
Ihmettelin vain miksi äiti ja isä olivat niin tyyniä ja siskoni leikki vain Vilman kanssa, oliko niillä jäänyt jokin asia huomaamatta?
Ä: "Ainii, Velho juoksi kotiin melkein heti ku sä lähit ettimään sitä, tuolla se on pikku mökissä huilimassa, tais olla aika pitkä lenkki!"
E: ... Haista Velho paska.

Väsynyt hirvestäjä.

Velhon veri vetää kovin hirvimetsälle, ei kukaan haluaisi yhtä holskua ens syksynä mukaan? Ei se niitä pysäytä mutta kulettelis ja roikkuis niiden perässä varmasti aika hyvin!

Eikä tuo jäänyt tuohon, tänään Velho halusi tempaista jälleen ja kipaisi räksyttämässä jotain metsässä, en tiedä mitä mutta epäilen syypääksi hirviä, mutta tällä kertaa Velho kuuli karjaisuni, ja niin  taisi kuulla aika moni muukin.
Velho niin kovin tahtoisi olla hirvikoira, ehkä pieniä vaikutteita Lyytistä? Tai sitten se tahtoisi olla lentävä hollantilainen.

Mökillämme kävi myös vieras, luonnon asukkeja sekin, olisi kuitenkin saanut käydä myöhemmin kun ei olla kotona.
Mikä on ällöttävä, pelottava ja myrkyllinen? Mitä en halua nähdä enää koskaan vaikka sen ikuistinkin? Anna "kyynkarkoittajaa" olisi tarvittu!

Kyy tietenkin, tämän lähemmäksi ei uskalla.

Lyytimäisiä kuulumisia, Lyyti aloitti juoksunsa pariviikkoa sitten ja tekee nyt loppuaan eli tärpit meneillään. Aluksi Velho ei niistä tajunnut tuon taivaallista, mutta tottakai tärpit hoksitaan, tiukkaa tarkkailua Velhoseni, hyvin tiukkaa! Ja Vilma on tulossa hyvää vauhtia perässä, tyhmät juoksuiset nartut! Vilman sterilointi haaveetkin menivät, kun rahatilanteeni ei parane yhtään tämän kesän aikana..

Vilma todistaa söpöyttään, mikäs sen söpömpää kuin märkä ja hiekkainen koira kera epämääräisen möykyn jota pitäisi heittää?

Velhon reenit menneet hieman puihin, pari hassua jälkeä + epämääräistä virkistys nenänkäyttöä ja tottistelut menee milloin mihinkin väliin, seuraamisen suhteen olen toiveikas :)

Velho vesieläin.

Vilman kanssa taistellaan läskejä vastaan, painoa on saatu pudotettua kiitettävästi, harmittaa edelleen kun ei sitä saatu punnittua silloin kun aloitettiin tiukka painonpudotus kamppailu, mutta onneksi silmämääräisesti saa katsottua jo aika hyvin ;)
Vilman kanssa on myös threenattu, eli menty aika paljon Vilman mielen mukaan; Kun Vilmalle sanoo "sivu" Vilma menee ja kuolee.. Tokohan ei saa olla hauskaa!

"Minäkö muka läski? Kattosit peiliin!"

Viikonloppumme kohokohtia, Velho tempaisee jälleen, Vilman johdatuksella. Mökillä "lenkillä" käydessämme Vilma saa vainun jostain, kiellän koiraa menemästä ja se tottelee. Koirat jäävät hetkeksi selän taakse, niitä ei näy missään.. Kohta metsästä kuuluu rytinää ja töminää, Vilma haukahtaa parikertaa ja Velho alkaa paukuttaa säälittävällä pikkumies äänellään. Kutsuin koiria kerran, Vilma sieltä tepsuttelee ja haisee kusipaska-anaaliseokselle, mitä se oikein säikähti?
Kuunnellaan hetki.. Velho aloittaa räksytyksen jälleen, vähän kauempaa ja kun katsotaan eteenpäin tielle siellä juoksee jotain vähän isompaa, katselin vain huulet pyöreänä että onpas Veikka ison näköinen! Ei helv.. HIRVIÄ! Sitten huudetaan päät punaisena koiraa takaisin, sitä ei meinaan näkynyt, silloin olin jo 99,9% varma että hirvi on potkaissut sitä päähän ja nyt se makaa ties missä henkihieverissä. Onneksemme poika tulee vähän erikautta pois metsästä kieli maassa roikkuen ja ilme iloisempana kuin koskaan: "Äiti, musta tuntuu että mulla heräs äsken joku outo tunne.. Vitsit että oli hauskaa, mä lähen uudestaan!" -Ja näin peräpeili vilkkui edessämme, ja oma ilmeeni oli jälleen tätä luokkaa
Viimein kun saatiin koira takaisin maan pinnalle, lähdettiin mökille (Velho yllätysyllätys painelee suoraan uimaan) ja me Vilman kanssa mennään taapertelemaan eräälle hakkuu alueelle katsomaan äitiä ja iskää, kun ne siellä ahkerasti teki töitä. Molemmat vaan ihmetteli että mikä ihmeen ryske metsästä kuului, ja selitin niille sitten tämän "hauskan" sattuman. Sen jälkeen itse sankari saapui paikalle täydellä vauhdillaan, kuten aina. Isä vain totesi että kannattaisi viedä näyttelytähti pois ettei se katko jalkojaan. Itse vain naureskelin että ei se nyt niin pöljä ole, osaa se sen verran varoa.. Sen jälkeen kaikki metsän puut olisi pitänyt koputtaa kolmeen kertaan.
Illalla kun grillailtiin, ja koirat olivat käyneet uimassa syöneet ja näyttivät tyytyväisiltä katselin vain kun Veikka siinä nuoleskeli jalkojaan, ihan normaalia, kuivaa itseään.
Sitten hoksasin tarkastaa asian, kun se ei meinannut lopettaa nuolemista, no mitäs sieltä löytyikään muutakuin ihana haava, ja illalla se ontui. Silloin Ellu hakkasi päätänsä puuhun.
Onneksi ei ollut iso haava, eikä sitä edes huomannut jos ei kaivellut karvoja kunnolla, aamulla ei enää ontunut joten uskallettiin lähteä kohti näytelmiä.

Eilen siis pakattiin ja startattiin auto kello 4:30 kohti Pöytyää, holskujen erkkareihin. Paikalla oli paljon holskuja, ja ilma oli holskumaisen mukava, ei liian kylmä eikä liian kuuma, aurinkopaistoi ja tunnelma oli mukava (paitsi pari nimeltämainitsematonta henkilöä jotka jaksoivat olla todella hyvällä tuulella ja kannustavia..). Kehät olivat myöhässä parituntia joten odotusta oli paljon, muttei se haitannut minua eikä Velhoa, Velho veteli sikeitä autossa ja ulkona se vain möllötti ja jos tuli tylsää niin oli nämä avuliaat avustajat onneksi joita sai härnätä.

"Mitäs sitte keksis?"

"Möö-möö-mööpeli"

Kehä oli reilun kokoinen, kaikki mahtuivat hyvin liikkumaan ja kehän ympärille mahtui mukavasti katselemaan muiden otusten ulkonäköä.
Meidän vuoron tultua, nousi paniikki pian hattuun, ja no.. Sähläykseksi se menikin omalta osaltani. Koiralta meinasi mennä mielenkiinto, ja seisomisesta ei meinannut tulla mitään, tuomari kuitenkin tykkäsi Velhon käyttäytymisestä "wonderful character" oli ainut mitä ymmärsin hänen puheestaan :)
Kahden järkyttävän pitkän lenkin jälkeen ;) arvosteltiin meidät, ja käteemme tuotiin vaaleanpunainen ruusuke, ensin en tajunnut mitään, mutta kun talsin kehästä ulos hoksasin että ei perhana! ERI! Ja Velho sai haleja ja pusuja monesta suunnasta :)
Loppujen lopuksi meidät sijoitettiin neljänneksi, mutta parasuros luokassa ei tullut menestystä.
Upea aloitus näyttelyuralle, aloitettiin vähän isommalla kakunpalalla, kun samantien erkkareihin tähdättiin 8-) Seuraavat näyttelyt joskus hamassa tulevaisuudessa :)

Tuomarina Els van Weelden, Alankomaat
Arvostelu:
Well built dog. Can move good. Dark brown eyes. Correct teeth. Good ears. Good coat & nice colour. Friendly dog.

Yritetään näyttää päteviltä?

muoks/ Velho myös mitattiin paikanpäällä, ja kotimitta ei ole heittänyt kuin puolella sentillä eli 62,5 cm :) Ei pelännyt tai jännittänyt mittaa, oikein reippaasti antoi mitata! - Vielä paremmin kun sai namia ;)

Eilen nautittiin lyhyestä päivästä, ja Velho pääsi kurkkaamaan lapsia joita sitten olikin ihan kiitettävästi. Ei se paljoa niistä lapsista, ne jotka uskalsivat tulla silittämään olisi pitänyt saada kuolata, mutta agiradan vieressä ollessamme saimme kuunnella kaunista talitintin niellyttä hollantilaista -siinä vaiheessa Velhosta meinasi tulla lentävä hollantilainen.
Päivemmällä olikin Toto-juoksu, ja (vaikka tieto tulikin juoksun jälkeen) Velho oli yhtä nopea kuin kaksi parasta, eli Veikka periaatteessa pääsi kolmen parhaan joukkoon :) Ylpeä olen, jostain näinkin pienestä :D

Maanantaina meillä kävi maalimies taas, kuvia ei saatu ja ehkä hyvä niin. Ehkä jotain maailman järkyttävintä sen jälkeen mitä viimeksi oli. Velhohan mölisee, epävarmuutta. Nyt ei otettu taistelua ollenkaan juuri sen takia, mutta nyt se mölisi rauha vaiheessa?! Sitä se ei ikinä ole tehnyt, ja se nyt jäikin kaivelemaan aika syvältä.
Saatin neuvoksi että rauhoittaisin sen istualteen, ja sitä on aijemminkin sanottu ja kokeiltu ja se myös toimii melko hyvin. Sekä se että pitäisi kaivella miehiä leikittämään koiraa :D Eli kaikki miehet hoi! Tulkaas jonoon tonne meidän oven taakse, niin saatte leikkiä koiran kanssa. Kaikkien miesten unelma, tiedän.

Alkuviikko oli melko lämmin, maanantai oli täydellinen uinti päivä ja sitä ne meidän koirat sitten tekikin Kannuksen ehkä saastaisimmassa kolossa, eli Lestijoessa.
Velho oppi uimisen jalon taidon Onni tollerilta, ja hyppii veteen nyt kuin mikäkin pellehyppääjä, uinti taidossa vain on vielä korjaamista. Nyt ihanan pitkällä lomallamme opetellaan uimaan turvallisemmilla vesillä Emma cockerin opetuksessa :)

Niin ja päivän piristys piikit: Ylivieskan asemalla Velhoa sanottiin belggarin näköiseksi, rotua ei tiedetty. Totetin sen olevan holsku, jossa on malinoisia. Nainen katselee hetken "Niin, mulla onkin tervuja, onks tää minkä rotunen?" 8-)

Niin ja asemalla oli hauska toinenkin sattuma:
Istuskellaan aseman penkillä ja nautitaan saastaisesta Ylivieskan ilmasta, koirat makoilee rentona ilta-auringossa pienessä unessa, kun vanha papparainen köpöttelee hitaasti hieman vaivaantuneen ja epäilyttävän näkösenä nurkan takaa ja kysyy äkkiä " Oothan syöttäny nää koirat vasta? Tai siis onhan ne saanu ruokaa tarpeeksi?"
"Joo, on ne saanu, ei ne pahaa tee" + nätti kiva virnistys päälle.
Sitten Velho hoksii papan, nostaa päätä: "pöhmöh.. MurrrrpöhpöhHAUHAU!"
"Ööö.. Ei ne oikeesti ketään syö, se vaan on melko herkässä iässä.. Hehe.. Minnekäs se pappa katos?"

Näin asemalla myös merlen nahkacollien, joka oli päästä ja pepusta merle, muuten melkein kokonaan valkea, mielenkiintoista.

Ylivieska-Haapajärvi junassa:
N: "Anteeksi, minkä rotuinen tämä ruskea koira on?"
Katselen koiria..
E: "Niin tää (Vilmaa osoittaa syyttävä sormi) vai?"
Nainen katselee ihmeissään.
N: "Ei kun tää tumma, tää isompi"
E: "Se on hollanninpaimenkoira"
N: "Niin just, se näyttääkin tosi paljon tollerilta!"
Ellu miettii.. Hymyilee..
E: "Niin siis tää toinen (osoittelee taas Vilmaa) on tosiaan puoliks tolleri, tarkotit vissiin tätä? Ymmärsin vissin vähän väärin"
N: "Ei, ei! Eikös tollerit oo tän näkösiä? Eikö niillä oo tämmönen tummempi lyhyt karva? On ne kyllä uljaita!"
E: "Eiku.. Ihan hollanninpaimenkoira, paimenkoira.."

Oliks se nainen vähän höperö, vai onks Velho oikeesti noutajan näkönen, vai sekottikse vaan jotain?
Musta vähän tuntuu etten mee junalla vähään aikaan.. Ainakaan iltajunalla.
Ihmiset, älkää pliis?

Maanantaina meillä kävi maalimies täällä koululla, ja saatiin sitten käydä leikittämässä koiria siellä. Vain minä & Velho, Tiia & Konna sekä Jennina & Pinja saavuttiin paikalle, ja hyvin meni kaikkien osalta :)
Velho ihastui maalimieheen kovin, siitä tuli Veikan uus paras kaveri :D
Velho puri tyynyä hyvin, itsehän en lajista tiedä mitään, mutta kuulemma hyvä oli :) Ja kieltämättä olen varsin tyytyväinen, pienenpieni kipinä iski.. Saatiin myös hyvät neuvot Velhon mölinään, miten siitä päästäisiin eroon. Iän myötä sekä paljon voittoja ja vähemmän taistelua.
Ensviikolla uusiks! :)

Eilen tehtiin jälki! Pitkästä aikaan, viimeviikolla vettä tuli melkein joka päivä, satoi joko aamupäivän ja illalla paistoi aurinko, mutta arvatkaa huvittiko lähteä tamppaamaan peltoja kun ne tulvi? No onneksi nyt on tuullut ja aurinko paistanut, joten eilen sitten lähdettiin kämppiksen kanssa treenikamppeet ja koirat mukanamme kohti jäkipeltoa.

Velhon jälki oli n. 72 askelta, pelto sellainen myllätty savimutamultapelto, eli juuri hyvä itseni kannalta.
Alun pari ekaa askelta oli sellaista hassua hälinää, palattiin taakse päin, hyrrättiin ympäriämpäri mutta palautin aina eteenpäin ja siitä se sitten lähti: Nenä Nuh toimi uskomattoman hyvin, loppu oli pelkkää röhkimistä ja tuhinaa :) Poika keskittyi oikein hyvin, itse asiassa itseäni rupesi jopa naurattamaan kun se röhki niin keksittyneesti. Koskaan ole nähnyt sitä noin keskittyneenä 8-)

Vilman jälki n. 100 askelta, ei kovin pitkä siis vanhalle tekijälle, siihen 2 kulmaa ja askelia jossa ei nameja. Nameja suurin piirtein vain kulmissa ja alussa. Vilma meni oikein keskittyneesti, ja Velhoon verrattuna näytti toukalta joka luikerteli ruuan haussa. Neiti oli oikein innoissaan kun pääsi tekemään taas jotain jännää ja kivaa :)

Kuvia laittelen sitten myöhemmin, kunhan saan ne pöllittyä. Niin joo, ja pian on Veikkakin ilmoitettu Pöytän näyttelyyn, nyt jo pörrää perhoset mahassa

Kuvasia sainkin jo nyt, ja jälleen kiitokset Annalle kuvista! Elikkäs:

Velho puree

Velho tässä vähän tytisi, hyrrrhurjaa, ja niin kivaa 8-)

Velho ylypiänä esittäytyy: Suuri jäljestäjä + uusi hiano kaulapanta :)

Muuoks (ihanan intterneetin ansiosta tämä teksti jatkuu)/ Käytiin myös Veikan kanssa haku kisoissa, jälleen töissä. Käytiin tallaamassa alue, ja Veikka sai olla tallaaja koirana, varsin sopiva tapaus siihen. Vaatimukset tähän olivat siis ettei koira saa kuseksia alueelle, mutta eihän Velho kuse, Velho paskoo! ;)