Ja nimenomaan LOMA! Koko viikolla en aijo miettiä Kannusta, koulua, koiria (muutakuin "perus" jutuissa), tai mitään mikä liittyy mihinkään. Nyt ollaan kotona, kotona koko hela viikko! En poistu kotipihasta kuin lenkille ja mökille ja jos tulee ihan supertärkeä meno, niin ehkä sitten. Vaan nyt: Loma. Ei uskoisi kuinka tiukille otti nämä viimeiset viikot, saatika sitten päivät. Huh! Alkoi jo päässä heittää kun stressiä ja raivoa tms. pukkasi joka suunnasta, ja mitäs siitäkään muuta seuraa kuin kunnon masennus koko hommaan. Mutta luojan kiitos loma tuli, loma tuli takaisin ;) Syysloman kunniaksi on vaihdettu leiskakin. Olen nyt sitten päättänyt että vaikka Vilma onkin se oma ekarakki joka opetti minulle koiran kujeet ja kiusaukset niin on tämä tästä lähtien vain Velhon blogi :| Vilman kuulumisia kerron kuitenkin, Vilma ei ole unohtunut! Vaikka jotkut niin luulevatkin. Isoveljenikin jo totesi kuinka mukavaa on kun on kaksi koiraa kotona vastassa, ja outoa kun Velho on niin paljon minun perääni ;)

Velho pääsi pitkästä aikaa 4-viikkoon kotikotiin, aika jännää oli aluksi, mutta lopulta sekin jännitys katosi kun hoksasi kuinka kivaa täällä maalla onkaan :) Lyyti on nyt kaveri, toisinkuin aijemmin. Revittelikin oikein kunnolla sitten tuossa pihalla, niin että piti käydä Lyden perässä pihalammessa "viilentymässä".. ;) Mutta ihanaa kun kaveri osaa rentoutua noinkin hyvin ja nopeasti näinkin uuteen paikkaan kuin koti :D
Vilman kanssa jälleen näkeminen ei ollut niin riemuisa, ensiksi Visse nuuhkutti ja puuhkutti koko kakaran läpi ja seuraavaksi näytettiin kaapin paikka. Mutta nyt yhteiselo sujuu paremmin kuin hyvin :) Vishelinekin on niin karvainen tuon kaljunahkapehkon jälkeen..

Vilmasta on löytynyt "uusi" metsästyskoira jälleen, Vilmahan siis on jäniskoira, ylösajava, noutaja, puuhunhaukkuja ja nyt myös seisoja! Vilma oli seissyt kahta fasaania, eli luultavasti vaaninut tai käyttänyt bordercollie puoltaan ja kytännyt :D Oli ollut kuulema erittäin iloinen kun toinen fasuista oli ammuttu alas ja leidi oli saanut sen noutaa :) Aina vain saamme olla ylpeämpiä, tai ainakin isoveli on :)Toivottavasti saisin itsekin joskus "testata" Vilmaa metsällä :) Ja toivottavasti Lyytikin pääsisi pian hajulle mitä siellä metsässä tehdään :) Hassua, mutta vaikka minulla tuo pölvästi pollanninhaivenkoira on, niin silti ihailen aina metsästyskoiria ja se on varma että niitä on ja pysyy meillä (spanieli rasisti, ei spanieleita) aina! Kiitos.