Niin, otsikkohan sen jo kertookin.. Eli olemme Velhon kanssa päässeet arjen pariin vietettyämme kuukauden ihan venäjän rajamailla (2km venäjälle). Perjantaina aamulla, hitaasti mutta silti mahdollisimman nopeasti automme keula kääntyi kohti Pohjois-Pohjanmaata, kotia. 
Itse kumpainenkin eli täysin pellossa, Velho vietteli häkkikoiran elämää ja samoin myös minä, minulla vain sattui olemaan harvinaisen mukavaa siellä kaltereiden toisella puolella hoidellessani pieniä pirulaisia eli huskyja.
Miksi ja missä siis oleskelin tämän ajan? Lentiirassa työssäoppimassa retkikeskus Peuranpolulla, sinne jäi 46 pientä lasta joita muistellessa tulee ikävääkin ikävämpi. Oleskelu siellä oli varsin stressitöntä, ei aikataulua (paitsi välillä neiti Aika juoksi kannoilla kello tikittäen), ei liikennettä, ei ihmisiä (ei siinä ettenkö pitäisi, mutta veri vetää luonnon rauhaan). En ole nauranut pitkään aikaan noin paljon, mitä ihmeteltiinkin suuresti tässä vähän aikaa sitten :') Hah teille, jotka saatte katsoa taas "maailman positiivisinta ihmistä" ;) Mutta, palataanpas pieniin paholaisiin eli: Etten unohtaisi pieniä lapsia täytyy muistuttamisen vuoksi kirjata kaikkien nimet tänne :')

Yläkerran karvajalat:
(Iso)Iivari ja Pikku-Hukka, Kero/Karpo/Jörö/Ronja ja Roope, Eki ja Dotti(alaskalaiset, eli turun pölvästit), Sunka ja Piu (Piu on Iivarin ja Hukan sisko), Gini ja Kaino, Shotteli ja Duck (Lausutaan "Dakki"), Otto, Oskari ja Tuittu (Oskari Oton velipoika, yhdessä Pellon pölvästit) ja vanhukset eli Taika, Kaste ja Hippu (Kaste Kainon sisko)

Sitten alakerran karvajalat:
Tango/Ansa ja Jessika, (Rrraivari)Roosa/ Tintti ja aina yhtä ihana Pam(ppari), Otto ja Piika, Oskari ja Pirkko, Punkki team eli Punkki/Lemmikki/Opri/Orvokki ja Olka (O-pentue + Oskari ja Otto alakerrasta), Lillu/Amanda/Arska ja Aku(A-pennut Lillun lapsia), Iita ja Iisakki (Pirkon lapset) sekä ei vähäisimpänä mutta aina viimeisenä P-Porukka: Pekka, Paavo (kavereiden kesken Pave), Paula ja Amalia (amalia on P-porukan äiti, siihen kuuluu myös Pirkko)


Enhän minä niitä voi unohtaa(köhköh) mutta varmuuden vuoksi ;) Suuri pala sydäntä on varastettu taas, ja sen takaisin saamiseen menee liian kauan. Ensi kesänä saan lievitystä ikävän tuskaan näkemällä yläkerran valkohännät :)

Mutta ajasta ikuisuuteen, mitä Velholle kuuluu? Velho sanoo että olen kasvanut huimasti ja näytän varsin komealta, ainut asia mikä häiritsee on ainainen nälän tuska ja ylitsepääsemättömän kova rakkaus äitiä (eli sitä joka roikkuu hihnan toisessa päässä) kohtaan. Pian on myös murrosiän aika, mutta merkkejä siitä ei ole vielä näkynyt (Luojan kiitos, ei vielä).
Pian myös pääsemme taas treenien pariin, eli nyt ihan "tosissaan" pitäisi alkaa treenata, eli ei enää lusmuilua.. Hehe.. Mutta no, nyt pää lyö sen verran tyhjää etten tiedä mistä aloittaisimme :) Tottistelua nyt ainakin pitäisi alkaa, vaikka vannoin jo etten aloita sitä liian aikaisin, ehkei se olekkaan enää liian aikaista :)

Arkeen palanneet kuittaavat ja kiittävät vielä, huomenissa jatketaan sitten sitä oikeaa arkea..

(P.S. En kysymättä ymmärrä miten voin kirjoittaa tällaiseen "sävyyn"? Koska edelleen ikävöin niin maan mahdottomasti epäsivistyksen pariin..)

Niin ja isot onnittelut piskuiselle tyllerölle Lyytille, Lyyti täyttää 1-vuotta tässä kuussa, ikävä kyllä en tiedä minäpäivänä joten synttäri onnittelut tänään :)<3 Lyyti toimi hienosti viikonloppuna terapiakoirana, kun eroahdistus alkoi painaa. Lyyti pieni haisusieni.