Perjantaina kun kotiudun jälleen, kuuluu vain tyytyväinen naukahdus pihamme pirteimmästä kolosta. Pikkuruinen Lyytikäs venyttelee ja höristelee pikkusuuria pystykorviaan, siinä meillä talon vahti.. Haukku alkaa vasta sitten kun Lyyti hoksaa ettei sitä huomattukaan, vouvou kuinka surkeata.
Alkaa olla jo vuosi siitä kun tämäkin ex-taapero tuli meille, silloin se nakersi sukkiamme ja nyt se jo jahtaa näätiä ja kettuja luolistaan :) Lauantainakin Luoti oli ilmaissut hienosti ketun kolon, kettua tosin ei taidettu löytää suurista kaivaustöistä huolimatta.. Hiihtolomalla Lyytille ammuttiin eka näätä, Lyyti sen hianosti löyti ja ilimas!

Lyytikäs mökillämme 14.3. 1 vuas ja yks kuukaus!


Ei ole Lyyti enää tällainen nyrkin kokoinen taapero, ikää n. 7vkoa. Muttei käy kieltäminen etteikö olisi kasvanut kauniiksi neidiksi, turkki vain meinaa karata, eikä Lyyti siitä oikein tykkää.

Viikonloppuumme mahtui myös paljon muuta, mökkeiltiin taas ja käväistiin hiihtoreissulla Veiden kanssa, ja kyllä muuten oli mukavaa! Kestohanget, auringon paiste, 2-vuoden tauko hiihtämisestä ja varmaan 10 kilsan lenkki + iloinen mieli! :D Vähän se vaati totuttelua, että niin miten sitä hiihdettiinkään.. No näin kai se sitten meni:

Vilma demostroi miten se tapahtui ;) Mutta oikeasti sillä vain on kieronmieli ja se nauraa mulle..

Velhomonin kanssa treenailtiin taas käytännöntunneilla to ja pe. Päästiin liitämään kunnolla ekaa kertaa, ja hienosti se menikin, koira vain meinaa kuumua liikaa ja omistaja paineistuu liikaa yleisöstä '^^,
Torstaina selviteltiin ryhmämme jäsenten tokoon liittyviä ongelmia, ja päästiin sitten mekin syynättäväksi. Meilläpä ei vain ongelmia ollut, sillä mekun ei vielä olla kunnolla mitään tehty (oops!). Perusasentoon saatiin sillon pariviikkoa sitten neuvot, ja sen kanssa menee jo suht hyvin, poika vain odottaa kovasti vinkkejä ja minä mietin vain jesaria, kuinka ihanaa se olisi ettei niitä apuja vain tulisi! Luoksetuloon saatiin apua, vinkkejä miten saa koiran tulemaan lujaa eteen. Lujaa se tulee aina, pitää vain alkaa vahvistaa sille sitä paikkaa, sitä tehtiin sitten perjantaina.
Agilityyn: yksi este(rima alhaalla), siitä ohjaus putkeen, putkesta takaisin samalle esteelle (en jaksa/ viitsi/ halua alkaa väsätä "rataa" kuvaksi, saatte käyttää mielikuvitusta). Koira menee ohjeiden mukaan, minä sählään puolestani huitomalla ja pinkomalla, varmasti aikamoinen näky :D Saatiin sitten pari onnistunutta suoritusta ja lopetettiin siihen.
Perjantai muuten samanlainen päivä, mutta meillä oli tosiaan toistemme "ohjausta", neuvottiin toisillemme miten opetetaan pari EVLän liikettä, me mentiin seuraamiseen ja luoksetuloon.
Seuraamisessa otettiin pepun/takapään käyttöä, ja se meni taasen hyvin :) Luoksetulossa paikkaa ja häiriönalla luoksetuloa.
Agilityssä tällä kertaa vaikeampi rata, jota nyt voi kutsuakin jopa radaksi. Tämä meni omasta mielestäni hyvin ja huonosti, Velho kuumuu hyvin pian ja menee hyvin pian hyvin kierroksille. Ei hyvä. Rauhallisuutta ja lisää oppia.
Opetettiin Veelle myös pussi, ei tuottanut vaikeuksia, pussi vain olisi ollut kiva syödä..

Jälleen taas kerran täytyy myöntää että poika on tainnut jättää hömelön aivot narikkaan ja vaihtaa ne taas niihin fiksumpiin, sillä keskittyminen oli mainiota. Tästä me lähdetään nyt sitten reenaamaan näitä vaikeimpia tokoliikkeitä ja odotetaan että jälki ja hakukelit tulisivat :)

Ensiviikonloppuna sitten tapahtuukin järkytys Velhon elämässä, tai siis viikonlopun jälkeen eli viikko 14 on järkytystä täynnä: 4 päivää ilman äippää! Poju jää tänne kotiin kotiväen hoidettavaksi kun minä lähden kiertämään suomea :)
Sitä odotellessa.

Pari kuvaa viikonlopustamme:

Paikka jonne Velho jää 4 päiväksi ;) ei paha.

Pajunkatti


Pajunkatti II

Niin ja pari vanhempaa kuvaa parin viikon takaa, pitänyt laittaa tänne muttei sitä aina jaksa muistaa..


Yhteis kuva kahdesta vetikasta..


.. ja Vilman mielipide siihen asiaan.

 

ps. Kamerakuumetta liikkeellä