Viikko ja vähän päälle vierinyt viime päivityksestä, ehkä ihan hyvä, se meinaa että mullakin on muuta elämää!
Minä aherran töissä nyt pari viikkoa hullun parin satasen eteen, ja koirat syö ja nukkuu päivät, illalla sitten tehdään jotain jos jaksetaan.
Seuraamista hiotaan joka ilta, maali häämöttää jossain horisonttien takana, mutta asiaa helpottaa tieto siitä että koira ei ainakaan vihaa sitä ja siitä tulee hyvä. Sanoo ihminen joka lupailee ja odottaa liikoja sekä itseltään että koiraltaan ja pettyy loppujenlopuksi.

Velho on alkanut nauttia uimisesta liikaa, ei se muuten haittaa mutta on se vähän outoa katsoa kun koira opettelee jo sukeltamaan.

315vkl023minip.jpg
Velho vesieläin.

Vilman kanssa taistellaan läskejä vastaan, painoa on saatu pudotettua kiitettävästi, harmittaa edelleen kun ei sitä saatu punnittua silloin kun aloitettiin tiukka painonpudotus kamppailu, mutta onneksi silmämääräisesti saa katsottua jo aika hyvin ;)
Vilman kanssa on myös threenattu, eli menty aika paljon Vilman mielen mukaan; Kun Vilmalle sanoo "sivu" Vilma menee ja kuolee.. Tokohan ei saa olla hauskaa!


315vkl022minip-1.jpg
"Minäkö muka läski? Kattosit peiliin!"

Viikonloppumme kohokohtia, Velho tempaisee jälleen, Vilman johdatuksella. Mökillä "lenkillä" käydessämme Vilma saa vainun jostain, kiellän koiraa menemästä ja se tottelee. Koirat jäävät hetkeksi selän taakse, niitä ei näy missään.. Kohta metsästä kuuluu rytinää ja töminää, Vilma haukahtaa parikertaa ja Velho alkaa paukuttaa säälittävällä pikkumies äänellään. Kutsuin koiria kerran, Vilma sieltä tepsuttelee ja haisee kusipaska-anaaliseokselle, mitä se oikein säikähti?
Kuunnellaan hetki.. Velho aloittaa räksytyksen jälleen, vähän kauempaa ja kun katsotaan eteenpäin tielle siellä juoksee jotain vähän isompaa, katselin vain huulet pyöreänä että onpas Veikka ison näköinen! Ei helv.. HIRVIÄ! Sitten huudetaan päät punaisena koiraa takaisin, sitä ei meinaan näkynyt, silloin olin jo 99,9% varma että hirvi on potkaissut sitä päähän ja nyt se makaa ties missä henkihieverissä. Onneksemme poika tulee vähän erikautta pois metsästä kieli maassa roikkuen ja ilme iloisempana kuin koskaan: "Äiti, musta tuntuu että mulla heräs äsken joku outo tunne.. Vitsit että oli hauskaa, mä lähen uudestaan!" -Ja näin peräpeili vilkkui edessämme, ja oma ilmeeni oli jälleen tätä luokkaa YllättynytHuuto
Viimein kun saatiin koira takaisin maan pinnalle, lähdettiin mökille (Velho yllätysyllätys painelee suoraan uimaan) ja me Vilman kanssa mennään taapertelemaan eräälle hakkuu alueelle katsomaan äitiä ja iskää, kun ne siellä ahkerasti teki töitä. Molemmat vaan ihmetteli että mikä ihmeen ryske metsästä kuului, ja selitin niille sitten tämän "hauskan" sattuman. Sen jälkeen itse sankari saapui paikalle täydellä vauhdillaan, kuten aina. Isä vain totesi että kannattaisi viedä näyttelytähti pois ettei se katko jalkojaan. Itse vain naureskelin että ei se nyt niin pöljä ole, osaa se sen verran varoa.. Sen jälkeen kaikki metsän puut olisi pitänyt koputtaa kolmeen kertaan.
Illalla kun grillailtiin, ja koirat olivat käyneet uimassa syöneet ja näyttivät tyytyväisiltä katselin vain kun Veikka siinä nuoleskeli jalkojaan, ihan normaalia, kuivaa itseään.
Sitten hoksasin tarkastaa asian, kun se ei meinannut lopettaa nuolemista, no mitäs sieltä löytyikään muutakuin ihana haava, ja illalla se ontui. Silloin Ellu hakkasi päätänsä puuhun.
Onneksi ei ollut iso haava, eikä sitä edes huomannut jos ei kaivellut karvoja kunnolla, aamulla ei enää ontunut joten uskallettiin lähteä kohti näytelmiä.

Eilen siis pakattiin ja startattiin auto kello 4:30 kohti Pöytyää, holskujen erkkareihin. Paikalla oli paljon holskuja, ja ilma oli holskumaisen mukava, ei liian kylmä eikä liian kuuma, aurinkopaistoi ja tunnelma oli mukava (paitsi pari nimeltämainitsematonta henkilöä jotka jaksoivat olla todella hyvällä tuulella ja kannustavia..). Kehät olivat myöhässä parituntia joten odotusta oli paljon, muttei se haitannut minua eikä Velhoa, Velho veteli sikeitä autossa ja ulkona se vain möllötti ja jos tuli tylsää niin oli nämä avuliaat avustajat onneksi joita sai härnätä.

erkkarit011minip.jpg
"Mitäs sitte keksis?"

erkkarit010minip-1.jpg
"Möö-möö-mööpeli"

Kehä oli reilun kokoinen, kaikki mahtuivat hyvin liikkumaan ja kehän ympärille mahtui mukavasti katselemaan muiden otusten ulkonäköä.
Meidän vuoron tultua, nousi paniikki pian hattuun, ja no.. Sähläykseksi se menikin omalta osaltani. Koiralta meinasi mennä mielenkiinto, ja seisomisesta ei meinannut tulla mitään, tuomari kuitenkin tykkäsi Velhon käyttäytymisestä "wonderful character" oli ainut mitä ymmärsin hänen puheestaan :)
Kahden järkyttävän pitkän lenkin jälkeen ;) arvosteltiin meidät, ja käteemme tuotiin vaaleanpunainen ruusuke, ensin en tajunnut mitään, mutta kun talsin kehästä ulos hoksasin että ei perhana! ERI! Ja Velho sai haleja ja pusuja monesta suunnasta :)
Loppujen lopuksi meidät sijoitettiin neljänneksi, mutta parasuros luokassa ei tullut menestystä.
Upea aloitus näyttelyuralle, aloitettiin vähän isommalla kakunpalalla, kun samantien erkkareihin tähdättiin 8-) Seuraavat näyttelyt joskus hamassa tulevaisuudessa :)

Tuomarina Els van Weelden, Alankomaat
Arvostelu:
Well built dog. Can move good. Dark brown eyes. Correct teeth. Good ears. Good coat & nice colour. Friendly dog.

mladssdkl.jpg

sise-1.jpg
Yritetään näyttää päteviltä?

muoks/ Velho myös mitattiin paikanpäällä, ja kotimitta ei ole heittänyt kuin puolella sentillä eli 62,5 cm :) Ei pelännyt tai jännittänyt mittaa, oikein reippaasti antoi mitata! - Vielä paremmin kun sai namia ;)