Muutto! --> http://vikinat.blogspot.com/

Tässä "kesälomaa" viettäessäni, olen tarkkaillut Velhoa ja sen suhtautumista muuhun perheeseeni, tarkkailuni on aina päätynyt siihen että saan kieltää sitä jostain. Sillä ei yksinkertaisesti ole minkään näköistä kunnioitusta ketään muita kohtaan kuin minua, isääni ja veljeäni. Isä ja veli ei hirveästi perusta siitä, mörähtää aina vähän jos tulee liian lähelle, tai kun sen hömpötys menee yli. Kun taas naisväki eli äiti, pikkusisko ja kaksi isosiskoani (jotka ei asu enää kotona) saavan kärsiä kuraisista tassun jäljistä paidassa, kuolasta housuissa ja pepusta sylissä/jaloilla sekä komentelevasta haukusta joka on niin hauskaa! 
Joukkoon mahtuu vielä isovanhempani, joita Veikka kusettaa 6-0, kuseskelee mummun kukkalaatikoiden päälle yms. pihatavaroiden päälle (mitä ei muuten tee ikinä minun läsnäollessani vaan juoksee pellolle tekemään tarpeensa, kuten on opetettu), hyppii ja näpistelee tavaroita, saattaa näpsiä ja tänään kuulema ottanut mummua hihasta ja alkanut repimään. Mummu vain nauroi että onpas se hölmö, vähän kovaotteinen, mutta antaa pennun leikkiä! mummu on siis täysin terve, vaikka vaikuttaa hieman höperöltä 8-)
Pennun, niin.. Onhan se vielä pentu, mutta pennullakin on rajansa. Silloinkun itse olen maisemissa, se vain loikoilee, mutta kun se tietää että olen tekemässä jotain ja en jouda katsomaan sen tekemisiä, niin kyllä silloin muuten tulee taas tehtyä ja paljon.
Tästä syystä Velho on saanut viettää ketjun päässä parituntia päivässä, sen aikaa kun minä rakennan W:lle häkkiä.

Ongelmaan ei löydy ratkaisua tähän hätään, täytyy vain jaksaa jankuttaa mummoille ja papoille että sitä saa kieltää tyhmyyksistä ja olisi kiva jos mentäisiin yhteisillä pelisäännöillä.
Tässä pelottaa tulevat 3 päivää, sillä mulla on edessä Kokkolalaista elämää ja Veikka ei tule mukaan, se jää pikkusiskoni hoidettavaksi... Valitettavasti en ole löytänyt pätevää syytä että saisin jäädä kotiin, tai että saisin ottaa sen mukaan. Kyllä, en nauti lomareissuista ilman koiriani, ellei hoitopaikkana toimisi jonkinmoinen pommisuoja kahleineen.

Antakaa paniikkia kärsivälle jonkinnäköinen verenpainelääkitys + rauhoittavia, tulkaa joku kouluttamaan perhe Peepäätä!

Juhannus mökillä, vesi sateessa ja tuulessa, varsin kolea ilmasto. Tästä huolimatta raahauduin koirien kanssa kerran jos toisenkin ulos metsikköön, mukavaahan se oli kun sai pitää koiria irti, ei ristin sielua missään paitsi näitä luonnon omia asukkeja käärmeistä hirvityksiin.

Otettiin sitten ja lähdettiin vanhempieni kanssa taapertamaan pitkin metsätietä kieloja keräämään (siis kuvaamaan ;) ja eräässä kohdassa ketsoin kun koirat vainusivat jotain, Vilman nenä väpätti ja sen eleistä huomasi ettei sillä ollut asiaa metsään ainakaan hetkeen, Velho taas innostui ja oli oma rämäpää itsensä. Arvasin heti mistä oli kyse: Hirviä.
Velho käskyn alle, ja Vilma viipotti jo ajatuksesta lähellä, hienoa, jatketaan matkaa.
Epäilykset vahvistuivat kun sivusilmällä huomasin puiden oksien heiluvan jonkin matkan päässä, siellähän ne meidän naapurit 3 hirveä, nuoria "mullikoita". Ne eivät edes huomanneet meitä, joten pääsimme hiippailemaan paikalta pois, tuskin niistä vaaraa olisi ollut mutta jos joku valopää kuten Velho olisi ne päässyt liikkeelle ajamaan, ei voi tietää mitä sellaiset jätit saisivat aikaan.
Paniikista pippaloihin, löydettiin kieloja ja päästiin takaisin mökille ehjin nahoin ja koirat piipahtivat uimassa rankan kävelyn päätteeksi ;)

Kialo

Seuraavina päivinä lusmuttiin, eli syötiin, saunottiin ja katsottiin kun koirat puuhastelivat keskenään milloin missäkin.
Käytiin kävelemässä metsässä, katsomassa onko lakan kukkia missään, no ei ollut, mutta Velho löysi jälleen jotain jännää: Tuoretta hirven paskaa, nam! Siitä Velho taisikin innostua liikaa, ja otti ja lähti ilmeisesti melko tuoreiden jälkien perään, ei ottanut kuuleviin korviinsa kutsu huutoja, painoi vain menemään minkä jaloistaan pääsi..
Velhoa ei näkynyt tuntiin, silloin alkoi jo paniikki iskeä, äitini sanoi että kuuli Velhon haukkumista jostain päin metsää, itse en kuullut mitään, eikä mikään ihme kun olen melkein kuuro ja tuuli oli melkoinen.
Lähdettiin mökille, otin ratsuni, ja hurautin sillä sitten seilailemaan pitkin metsäteitä ja huutelin Velhoa, ei näkynyt eikä kuulutun, parin tunnin päästä ajoin sitten takaisin mökille, eikä Velhoa näkynyt pihallakaan.
Ihmettelin vain miksi äiti ja isä olivat niin tyyniä ja siskoni leikki vain Vilman kanssa, oliko niillä jäänyt jokin asia huomaamatta?
Ä: "Ainii, Velho juoksi kotiin melkein heti ku sä lähit ettimään sitä, tuolla se on pikku mökissä huilimassa, tais olla aika pitkä lenkki!"
E: ... Haista Velho paska.

Väsynyt hirvestäjä.

Velhon veri vetää kovin hirvimetsälle, ei kukaan haluaisi yhtä holskua ens syksynä mukaan? Ei se niitä pysäytä mutta kulettelis ja roikkuis niiden perässä varmasti aika hyvin!

Eikä tuo jäänyt tuohon, tänään Velho halusi tempaista jälleen ja kipaisi räksyttämässä jotain metsässä, en tiedä mitä mutta epäilen syypääksi hirviä, mutta tällä kertaa Velho kuuli karjaisuni, ja niin  taisi kuulla aika moni muukin.
Velho niin kovin tahtoisi olla hirvikoira, ehkä pieniä vaikutteita Lyytistä? Tai sitten se tahtoisi olla lentävä hollantilainen.

Mökillämme kävi myös vieras, luonnon asukkeja sekin, olisi kuitenkin saanut käydä myöhemmin kun ei olla kotona.
Mikä on ällöttävä, pelottava ja myrkyllinen? Mitä en halua nähdä enää koskaan vaikka sen ikuistinkin? Anna "kyynkarkoittajaa" olisi tarvittu!

Kyy tietenkin, tämän lähemmäksi ei uskalla.

Lyytimäisiä kuulumisia, Lyyti aloitti juoksunsa pariviikkoa sitten ja tekee nyt loppuaan eli tärpit meneillään. Aluksi Velho ei niistä tajunnut tuon taivaallista, mutta tottakai tärpit hoksitaan, tiukkaa tarkkailua Velhoseni, hyvin tiukkaa! Ja Vilma on tulossa hyvää vauhtia perässä, tyhmät juoksuiset nartut! Vilman sterilointi haaveetkin menivät, kun rahatilanteeni ei parane yhtään tämän kesän aikana..

Vilma todistaa söpöyttään, mikäs sen söpömpää kuin märkä ja hiekkainen koira kera epämääräisen möykyn jota pitäisi heittää?

Velhon reenit menneet hieman puihin, pari hassua jälkeä + epämääräistä virkistys nenänkäyttöä ja tottistelut menee milloin mihinkin väliin, seuraamisen suhteen olen toiveikas :)

Viikko ja vähän päälle vierinyt viime päivityksestä, ehkä ihan hyvä, se meinaa että mullakin on muuta elämää!
Minä aherran töissä nyt pari viikkoa hullun parin satasen eteen, ja koirat syö ja nukkuu päivät, illalla sitten tehdään jotain jos jaksetaan.
Seuraamista hiotaan joka ilta, maali häämöttää jossain horisonttien takana, mutta asiaa helpottaa tieto siitä että koira ei ainakaan vihaa sitä ja siitä tulee hyvä. Sanoo ihminen joka lupailee ja odottaa liikoja sekä itseltään että koiraltaan ja pettyy loppujenlopuksi.

Velho on alkanut nauttia uimisesta liikaa, ei se muuten haittaa mutta on se vähän outoa katsoa kun koira opettelee jo sukeltamaan.

Velho vesieläin.

Vilman kanssa taistellaan läskejä vastaan, painoa on saatu pudotettua kiitettävästi, harmittaa edelleen kun ei sitä saatu punnittua silloin kun aloitettiin tiukka painonpudotus kamppailu, mutta onneksi silmämääräisesti saa katsottua jo aika hyvin ;)
Vilman kanssa on myös threenattu, eli menty aika paljon Vilman mielen mukaan; Kun Vilmalle sanoo "sivu" Vilma menee ja kuolee.. Tokohan ei saa olla hauskaa!

"Minäkö muka läski? Kattosit peiliin!"

Viikonloppumme kohokohtia, Velho tempaisee jälleen, Vilman johdatuksella. Mökillä "lenkillä" käydessämme Vilma saa vainun jostain, kiellän koiraa menemästä ja se tottelee. Koirat jäävät hetkeksi selän taakse, niitä ei näy missään.. Kohta metsästä kuuluu rytinää ja töminää, Vilma haukahtaa parikertaa ja Velho alkaa paukuttaa säälittävällä pikkumies äänellään. Kutsuin koiria kerran, Vilma sieltä tepsuttelee ja haisee kusipaska-anaaliseokselle, mitä se oikein säikähti?
Kuunnellaan hetki.. Velho aloittaa räksytyksen jälleen, vähän kauempaa ja kun katsotaan eteenpäin tielle siellä juoksee jotain vähän isompaa, katselin vain huulet pyöreänä että onpas Veikka ison näköinen! Ei helv.. HIRVIÄ! Sitten huudetaan päät punaisena koiraa takaisin, sitä ei meinaan näkynyt, silloin olin jo 99,9% varma että hirvi on potkaissut sitä päähän ja nyt se makaa ties missä henkihieverissä. Onneksemme poika tulee vähän erikautta pois metsästä kieli maassa roikkuen ja ilme iloisempana kuin koskaan: "Äiti, musta tuntuu että mulla heräs äsken joku outo tunne.. Vitsit että oli hauskaa, mä lähen uudestaan!" -Ja näin peräpeili vilkkui edessämme, ja oma ilmeeni oli jälleen tätä luokkaa
Viimein kun saatiin koira takaisin maan pinnalle, lähdettiin mökille (Velho yllätysyllätys painelee suoraan uimaan) ja me Vilman kanssa mennään taapertelemaan eräälle hakkuu alueelle katsomaan äitiä ja iskää, kun ne siellä ahkerasti teki töitä. Molemmat vaan ihmetteli että mikä ihmeen ryske metsästä kuului, ja selitin niille sitten tämän "hauskan" sattuman. Sen jälkeen itse sankari saapui paikalle täydellä vauhdillaan, kuten aina. Isä vain totesi että kannattaisi viedä näyttelytähti pois ettei se katko jalkojaan. Itse vain naureskelin että ei se nyt niin pöljä ole, osaa se sen verran varoa.. Sen jälkeen kaikki metsän puut olisi pitänyt koputtaa kolmeen kertaan.
Illalla kun grillailtiin, ja koirat olivat käyneet uimassa syöneet ja näyttivät tyytyväisiltä katselin vain kun Veikka siinä nuoleskeli jalkojaan, ihan normaalia, kuivaa itseään.
Sitten hoksasin tarkastaa asian, kun se ei meinannut lopettaa nuolemista, no mitäs sieltä löytyikään muutakuin ihana haava, ja illalla se ontui. Silloin Ellu hakkasi päätänsä puuhun.
Onneksi ei ollut iso haava, eikä sitä edes huomannut jos ei kaivellut karvoja kunnolla, aamulla ei enää ontunut joten uskallettiin lähteä kohti näytelmiä.

Eilen siis pakattiin ja startattiin auto kello 4:30 kohti Pöytyää, holskujen erkkareihin. Paikalla oli paljon holskuja, ja ilma oli holskumaisen mukava, ei liian kylmä eikä liian kuuma, aurinkopaistoi ja tunnelma oli mukava (paitsi pari nimeltämainitsematonta henkilöä jotka jaksoivat olla todella hyvällä tuulella ja kannustavia..). Kehät olivat myöhässä parituntia joten odotusta oli paljon, muttei se haitannut minua eikä Velhoa, Velho veteli sikeitä autossa ja ulkona se vain möllötti ja jos tuli tylsää niin oli nämä avuliaat avustajat onneksi joita sai härnätä.

"Mitäs sitte keksis?"

"Möö-möö-mööpeli"

Kehä oli reilun kokoinen, kaikki mahtuivat hyvin liikkumaan ja kehän ympärille mahtui mukavasti katselemaan muiden otusten ulkonäköä.
Meidän vuoron tultua, nousi paniikki pian hattuun, ja no.. Sähläykseksi se menikin omalta osaltani. Koiralta meinasi mennä mielenkiinto, ja seisomisesta ei meinannut tulla mitään, tuomari kuitenkin tykkäsi Velhon käyttäytymisestä "wonderful character" oli ainut mitä ymmärsin hänen puheestaan :)
Kahden järkyttävän pitkän lenkin jälkeen ;) arvosteltiin meidät, ja käteemme tuotiin vaaleanpunainen ruusuke, ensin en tajunnut mitään, mutta kun talsin kehästä ulos hoksasin että ei perhana! ERI! Ja Velho sai haleja ja pusuja monesta suunnasta :)
Loppujen lopuksi meidät sijoitettiin neljänneksi, mutta parasuros luokassa ei tullut menestystä.
Upea aloitus näyttelyuralle, aloitettiin vähän isommalla kakunpalalla, kun samantien erkkareihin tähdättiin 8-) Seuraavat näyttelyt joskus hamassa tulevaisuudessa :)

Tuomarina Els van Weelden, Alankomaat
Arvostelu:
Well built dog. Can move good. Dark brown eyes. Correct teeth. Good ears. Good coat & nice colour. Friendly dog.

Yritetään näyttää päteviltä?

muoks/ Velho myös mitattiin paikanpäällä, ja kotimitta ei ole heittänyt kuin puolella sentillä eli 62,5 cm :) Ei pelännyt tai jännittänyt mittaa, oikein reippaasti antoi mitata! - Vielä paremmin kun sai namia ;)

Enää 3 päivää 3 kuukauden lomaan :) Eikä mitään sen ihmeempiä suunnitelmia, paitsi kesätöitä + koiraraksaa kotosalla sekä pientä maailman matkaamista koiramaisiin tunnelmiin.

Helaloma meni liian nopsasti, vietettiin koko viikonloppu mökillä, koirat polskutti ja me kaksijalkaiset vain naurettiin niiden tyhmyydelle (eli Velhon luupäisyydelle) ja syötiin :) Koirien liikunta ja aktivointi koostui siis uimisesta ja ruokatauoista.
Sunnuntaina käväistiin siskon luona Kokkolassa meno matkalla vietiin Velho kämpille odottelemaan, ja käytiin heittämässä Emma takaisin sinne missä tylsyys saa sen kuvittelemaan vähän liikoja itsestään.

Velhosta pääsemmekin jälleen aiheeseen: Näin saat omistajasi näyttämään shokki tilaan.
Velhon harrastuksiinhan kuuluu pikkuinen ero-ongelma-ahdistus, se on ehkä hieman parantunut kiitos kauniin keksintömme kuonokopan. Sunnuntaina Velho halusi sitten tempaista jälleen; Ikkuna oli jotenkin hassusti jätetty auki, se onkin melkoisen kummallisita tällaisilla lämpimillä keleillä ;)
Kokkolasta tultuamme, ihmettelen vain kun ei koira pöhise oven takana, höpöttelen siinä aikani (jotta varmasti tunnen itseni jälkikäteen mahdollisimman idiootiksi) ja avaan oven " Velho? VELHO!" Ja yllätys, yllätys: Ikkuna täysin auki.
Tutisen ja tärisen hetken, kurkistelen ikkunasta näkyisköhän sitä? No eipä taida näkyä.. Sitten puhelimen etsintään joka luojan kiitos soi, opettaja siellä kyseli että onko mulla koira hukassa? Tällä kertaa olisi tehnyt mieli sanoa että en tunne kyseistä koiraa.
Hakeassani koiraa, opettaja vain naureskeli kuinka iloisesti se oli tullut meidän kämpiltä päin ja hypännyt autoon, paskainen kuonokoppa päässään. Kieltämättä oli poika aika iloisen oloinen, olihan se sentään päässyt leikkimään tyttöjen kanssa! Kuvia viimeviikonlopusta heti kunhan pääsee kotikoneelle :)

Eilen nautittiin lyhyestä päivästä, ja Velho pääsi kurkkaamaan lapsia joita sitten olikin ihan kiitettävästi. Ei se paljoa niistä lapsista, ne jotka uskalsivat tulla silittämään olisi pitänyt saada kuolata, mutta agiradan vieressä ollessamme saimme kuunnella kaunista talitintin niellyttä hollantilaista -siinä vaiheessa Velhosta meinasi tulla lentävä hollantilainen.
Päivemmällä olikin Toto-juoksu, ja (vaikka tieto tulikin juoksun jälkeen) Velho oli yhtä nopea kuin kaksi parasta, eli Veikka periaatteessa pääsi kolmen parhaan joukkoon :) Ylpeä olen, jostain näinkin pienestä :D