Noniin, ja taas palataan ajassa taaksepäin: Elikkäs, eilen treenailtiin taas kerran seuraamista, ja hyvinhän se meni. Kaukkareita en ottanut kuin muutaman kerran, kun neiti päätti että "ei tänään, en jaksa ymmärtää käsimerkkejäsi, enkä suullisia käskyjäsi." Mutta pienen palautuksen myötä sain Vilman taas toimimaan hyvin:

Perusasento->Maahan!-->Kävely 10m päähän--> Käsimerrki--> Ei tapahdu mitään--> Uusi käsky--> Ei taaskaan mitään--> Palaan koiran luokse--> "Istu! Maahan! Istu! Maahan! Seiso!(tätä liike rataa toistettiin muutama kymmen..)--> Aloitetaan alusta-->Käsky-->Toimii!
Tyytyväinen omistaja olen, olen saanut Veen vihdoin tajuaamaan että takajalkoja ei liikuteta näissä käskyissä, ja kyllä, ne toimivat, ne ovat kuin sementillä valetut :)

Seuraaminen alkaa mennä jo loistavan hyvin, käännöksiä treenattiin paljon, enemmän paikallaan. Ongelmina tässä on se, että kun niitä harjoitellaan, Vilma menee vinoon eteeni, jes! Hyvä me! Aina jokin pikku onkkelma. Mutta tästä onkin hyvä jatkaa. Seuraava operaatio olisikin ilmeisesti lisätä eri vauhteja; Nopea kävely, juoksu, hidas.

Otettiin myös yksi paikalla olo, se meni kohtalaisesti. Menin itse piiloon erääseen telttaan jossa säilytetään agility esteitä. Häiriönä toimivat kämppiksemme Anna ja Onni, sekä muutama auto ja ihminen. Kontakti pysyi ihan hyvin, mutta välillä kun kuului jokin kiva ääni, piti kääntää päätä ja haistella vähän ilmaa ja katsella ympärille, muuten ihan ok. Tätä pitää vielä treenata ja paljon!

Takaisin tähän päivään: Tänäänpä käväistiin tekemässä raviradalle pieni jälki, pelto oli märkä, joten en tehnyt kuin yhden jäljen, pieni pettymys kun ei löytynyt kuivia kohtia. Jälki oli lyhyt enkä muistanut laskea askelia, mutta villi veikkaus että metreissä n. 5metriä. Nameina käytin keitettyjä lihapalleroita, nappuloita ja jotain ihmenamia silputtuna, laitoin niitä melkein joka askeleelle. Tulos oli kerrassaan ihmeellinen: Kerrankin, ensimmäisen kerran (HUOM! Viimeisestä jäljestä puoli vuotta..) Vilma ei etsinyt silmillään nameja! Kaikki namit löytyivät, muutama vain jäi matkan varrelle. Hyvä Vekara! Tästä onkin hyvä jatkaa, illalla suunnitelmissa (jos kerkeää..) tehdä uusi jälki läheiselle pellolle.

Ja kukakahan se oli, joka sönkötti jotain jostain kennelvuorosta, ja ettei muka kerkeä treenata?  Noo, hyvinhän tässä on tullut vähän hommailtua jos jonkin näköistä juttua :)