Aivan, meille on tullut pieni vauva, nimittäin isoveljeni on hankkinut itselleen pienen koiravauvan, Lyyti lylleröisen :) Lyyti haettiin meille Ylivieskan eläinsuojeluyhdistykseltä viimeviikolla, vasta 6-viikkoisena pikkunaperona. Lyytistä olisi tarkoitus tulla metsästyskoira, kunhan se tuosta kasvaa :) Lyyti on siis sekarotuinen (jej!), suomenpystykorva, karjalankarhukoira, dreeveri mix. Sekarotuiset kunniaan ;'D No ei, Lyytistä tulee mitä mahtavin metsästäjä, näin päätin.

Ja mitä Vilman elämään kuuluu? Vilma on sittenkin vielä tämän viikon kotona (...) ja pääsen sitä vasta viikonloppuna hoivaamaan, ikävä on niin kova.. Noo, sitä odotellessa, näempä hurjan Lyytikäisenkin sitten :D Oli kuitenkin pakko laittaa jo Lyllerö tänne blogiin, vaikken sen kanssa mitään teekkään, ehkä tassua voisin opettaa antamaan ;)
Noh, takaisin Vilmaan, Vilma kärsii kovasti Lyytin tulosta, vauveli kuulema on ottanut Vilman äidikseen :'D Kaikki voivat siis kuvitella mitä näiden kahden välillä tapahtuu.. Noo, pelkkää tuskaahan se pennun tulo Vilmalle aina meinaa, onhan Lyyti jo kolmas Vilman "kasvattama" pentu ;) Ääh, tiedä jos niistä tulisi hyvätkin kaverit, pääsevät molemmat kilpailemaan veljeni huomiosta :')

Mutta tuskinpa tämä Lyytin tulo hirveästi ketään kiinnostaa, mutta on se niin ihana juttu, varsinkin kun itse olen potenut sitä kamalaa kuumetta mitä kaikki koiraihmiset sairastavat aina jossain vaiheessa, nimittäin pentukuume! Oi voi, sitä tuskaa on kestänyt jo aivan liian kauan, eikä asiaa auta yhtään se mikä mielessäni mylvii koko ajan, oma pentu. uww, se pieni pörröinen ihmeellinen asia, joka roikkuu lahkeessa ja sukassa ja hihassa ja, ja... Noh, jospas nyt pitäisin suuni kiinni ja jatkaisin haaveilua :')