Nyt on sitten kennelvuro vuoroiltu, ja yhtä varsinaista kökköä se oli kuin kaikki muutkin kennelvuorot ovat olleet. Mutta eipäs kerettykkään sitten tehdä mitään sillä viikolla, ei toko hyppyä. Mutta korvasin asian sitten liikkeestä seisomisella. Hyvin on alkanut tämä homma, ei moittimista, itse voisin vähän potkia itseäni persuuksille että saisin homman toimimaan kunnolla. Sitten vähän noutoa, kapula jäi tosin kansasiin, mutta asia korjaantuu pian. Paljoa ei olla tehty, vähän seuraamista ja edelleen sitä ilmaisua joka melkeinpä menee koko ajan huonommaksi :')

Sitten tähän järkyttävämpään osioon: Olen alkanut tosissani kouluttamaan Emmaa. Miksi? Sitä en tiedä. Kai se vain on niin hauskaa. Ehdollistin Emppiksen naksulle, ja kaikki hommat luonnistuu kuin tanssi. Perusasento on jo melkein hallussa. Seuraaminen on pian paljon parempi kuin vilmalla, ja nouto vedestäkin alkaa olla kunnossa! Tänään neiti leikki noutajaa ja piippaavaa saksanmaanikkoa :') No ei nyt sentään ;) Selkä vain meinaa jumia, kun koira on niin pirun pieni. Se ei nähkääs osaa ottaa koppia ja jos nami putoaa maahan, se nuuskii sitä loputtomiin.
Emman kanssa olisi tarkoitus tehdä jälkeäkin, sillä olen huomannut että sen nenä pelaa tosi hyvin! Menetpä minne tahansa piiloon, niin ei mene kauaa kun pikku Emma tuhisee paikalle. Hakuun siitä ei välttämättä olisi kun on vähän nössö.

Lyyti parka tiputtelee hampaita ja kärsii hurjien Simo siilien hyökkäyksistä. Siilit tykkää Lyytin ruuista. Monta kertaa päivässä saa kantaa siilejä Lyyti paran ruokien kimpusta. Mutta kasvanut on tuokin peto, ei enää siis pentua talossa.. Mutta kaunis se on :) Kuvia pitäisi saada laitettua, mutta kun vauhti on liian hurja..

Viikko lyhykäisyydessään.