Eli meillä oli siis hakua nyt käytännöntunneilla. Huomenna sama juttu J otettiin näkölähtöjä, aluksi 2 ekaa oli tutulla maalimiehellämme, eli Anna hilpaisi pikku Visse kissaa piiloon, ja Visse kissa meni ja etsi.

Eka meni päin pyllyä, yllättäen. Sillä minä taas töppöilin, mutta otin sitten vinkistä vaarin, ja toisella kerralla tein oikein! Ja jos vielä kerran kehtaan tehdä jotain väärin, niin en tiedä mitä siitä seuraa. Toinen piilo oli niin jännittävää pikku mirrin mielestä, että ei tiennyt haukkuisiko vai lähtisikö pois, mutta onneksi maalimies voitti jännänpiilon. Miksi se sitten oli niin jännä? No koska mami ei näkynyt puskien takaa ja ei pikku Vilma saanut haettua tukea :’)

Seuraavaksi otettiin sitten uusi alue, ja maalimiehenä toimi ihan uusi henkilö, ja se meni paremmin kuin uskalsi toivoa. Otettiin näitäkin sitten kaksi +muutama piiloilmaisu, joka oli Vilman mielestä huippua kun matkaa piilon ja minun välillä oli huimat <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />3 metriä, eikä maalimiestä tarvinnut pahemmin katsella ;)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tuosta tuen hakemisesta sitten sen verran, että nyt aletaan sitten vahvistamaan haukkua ja lopetetaan tuen hakeminen.

Käännösten kanssa ollaan edelleen samassa pisteessä, ja ihan hyvin alkanut luistamaan. Vaikka minulla nyt on noita ongelmia löytyy sen suhteen vähän liikaa. Mutta onneksi on ymmärtävä koira joka jaksaa tuollaiset tolloilut :D

Mutta siinäpä ne lyhykäisyydessään, katsotaan mitä huomenna keksitään..