Tänään vietettiin taas päivä terapiatätien kanssa hallilla, ja päivän arvosanaksi tulee 9- :) Velholle ei jäänyt minkäänlaisia traumoja viime kerrasta, mikä onkin varsin loistokasta :)
Aamupäivällä tehtiin ryhmätöitä joissa kertoiltiin erilaisia palkkausmuotoja ja toteutettiin ne sitten käytännössä. Velho sai olla esimerkkikoirana kun näytettiin kuinka ihminen voi toimia myös koiran palkkana, olin itse Velhon palkka, mutta siitä esimerkistä ei sitten tullut mitään :D Noo, ainakin asian pointti ymmärrettiin.
Sen jälkeen sitten pölhöiltiin ja Velho pölhöili sitten kaverimme Lukan luokse "lipilipi" meiningillä, ja saikin tuntea sitten nahoissaan sen, että senkin voisi lopettaa ensimmäisellä varoituksella. Pikku vekki oikean silmän alle, muttei traumoja, itse asiassa, Velho tahtoi uudestaan Lukan luokse.. Luupaa mikä luupää, oikeastaan varsin hyvä juttu :)

Teimme Velholle myös "testin" (en jälleentaaskerranikinä muista) jossa testattiin koiran sosiaalisuutta ja epäsosiaalisuutta (?), Velhon tulos oli +0-, eli rajatapaus  Mutta tähänkin vaikutti se että kun mammaa ei näkynyt, ja pikku vauvelille tuli kalsee itkuikävä..
Velhon eleet olivat enemmän tällaista "turhautumista", ja pentumaista pelleilyä mm. Haukkumista (öö.. Ehkä liikaa ilmaisutreeniä?;), pureskelua ja lipilipilipitystä :) Haukkua tuli myös siinä kun muut koirat alkoivat haukkua ja Velho tottakai yhtyi tähän.
Mutta no, tämä rajatapaus on ja pysyy mun rajatapauksenani :)

Otsikkoon viittaava teksti tulee nyt sitten viimein, eli se päivän "kohokohta", eli ne treenit mitä teimme tauoilla ja tuntien jälkeen :)
Opetin Velho-polon skeittaamaan :D Odotukseni oli että siitä tulisi järkyttävää sähläystä, ja asenteeni tähän oli "hälläväliä" -asenne, mutta poikapa yllätti ja suuresti! :) Huomenna vielä niin ehkä Velholle täytyy ostaa jo oma lauta ;)
Voisinpa vaikka pyytää että joku kiva ihminen videokuvaisi/kuvaisi tämän, niin voitaisiin pistää tänne todistusaineistoa :)
Muut treenimme olivatkin sitten perus tokoilua, otettiin paikallaoloakin kun oli kerrankin kunnon häiriöt, ei hirveitä reaktioita mm. Takana juoksevaan koiraan, A-esteestä kuuluva "rapina" kun koira menee sen yli, leikkiviin koiriin yms. Jälleen yksi syy olla ylpeämpi lapsesta :)
Aloitettiin sitten seuraamisen alkeetkin, ja parin toiston jälkeen Velho alkoi hoksata että mistä on kyse :) Imutus tekniikalla edettiin näin aluksi, ja ei ne sormet (toistaiseksi) kadonneet minnekkään.

Nyt toivutaan rankasta päivästä, lepäillen ja odotellen huomista: Toista samanlaista päivää :) Ainakin toivottavasti! (Velhomon kyllä näyttää siltä ettei virta tahdo loppua..)