Veikka sai vihdoin kauan kaipaamiaan vinkuvinkuvinkuvia leluja! Kuinka kamala koiran omistaja olenkaan, kun en lapselleni vikiseviä leluja ole ostanut. Onneksi Velhon itkupotkuraivarit kerran saivat minut ymmärtämään yskän ;) Kyllä niitä on kiva tappaa, ja itkeä ja raivota kun ne ei kuole. Saldo: 4 vinkupallosta 2 rikki.

Treenatessa kunto heikkenee. Ollaan nyt keskitytty tokoiluun parin päivän aikana, eli pääpainotteisesti sivukäännökset, hyppy, luoksetulo, tunnaria niin ja näin ja kaken isu-seiso/maa-seiso alkua. Istu-maa ei siis ole mitään ongelmaa.

Tehtiin myös kunnon ryhmä paikallamakuu, ja siitä Velho sai miinusta sen verran että vaihtoi KAKSI kertaa lonkalleen (hyiyökphytyi!) ja yhden palkkaus kerran jälkeen lähti ryömimään perääni, mikä kummastuttaa suuresti.. Mutta ei käy kieltäminen, etteikö harjoitus olisi ollut pitkä, tylsä ja vaikea + karsee helle pukkas! Mutta olen erityytyväinen sen paikkamakuuseen, yksi asia mikä ei kuse! :)

Sivu käännökset on aika tyhmät. Jos ne ei toimi, en aloita seuruutusta. Velho on perusasento lakossa. Piste.
- se oli vitsi! Opetan kyllä seuraamaan, mutta perusasentoa en ota ainakaan viikkoon!

Hyppy onnistui varsin hyvin! Heti kun saadaan hiottua tuo seisominen kuntoon, aletaan yhdistää :) Tällä hetkellä hyppää hyvin, nostetaan korkeutta hyppyyn koko ajan lisää.

Luoksetulo tehtiin sillai että koirat juoksi vastakkain yhtäaikaa. Idiootti minä sanoin Veikalle että "Odota!", oikein käskemällä käskemällä koska se hiippaili perääni, ja eihän se raukkarukka meinannut sitten tulla edes. Jonkin aikaa meni että hoksi :')

Kaket on ihan ok hallussa, seisominen vielä vähän epävarmaa.

Pikkusta hiljaa hyvä tulee :)

Jäljestämään huomenissa, sekä ehkä lisää tokoilua. Agiliitoakin vaadin saada, koska tänään oli sen verran rankka päivä, tai sitten koira on extramega lahna, joten mukava naurulaji tekee hyvää. Osaa se mennä putkeen, ja siitä on luonnistumassa hyvä neuroottinen tapa, kuten myös hyrräämisestä ;D
Niin ja maanantaina muutto heti aamusta. Muutetaan takaisin lähtöpisteeseemme, eli koulunalueelle solukämppään rivariin. O-ou, ja sitä rataa. Koira kestää varmasti muutoksen, mutta minä en. Oma rauha on suurin rakkauteni. Päästäänpähän ainakin treenaamaan helpommin, ja ruuan ääreen ei ole pitkämatka! Lenkkimaastot vaan on surkeat.
ja pääsen eroon tuosta helvetin ärsyttävästä naapurista, joka nauttii tälläkin hetkellä radio Novaa ja lämmintä kesä ilmaa jyskyttäen seinää. Haistakoot sekin sitten ihan sitä ittiään, ja onnee sille joka pääsee sen naapuriksi :Oþ

Jatkan iltaani kuunnellen Aikuista naista seinän takaa ja miettien että pakkaanko vielä tänä iltana, vai jätänkö kaiken huomiselle?