Enää 3 päivää 3 kuukauden lomaan :) Eikä mitään sen ihmeempiä suunnitelmia, paitsi kesätöitä + koiraraksaa kotosalla sekä pientä maailman matkaamista koiramaisiin tunnelmiin.

Helaloma meni liian nopsasti, vietettiin koko viikonloppu mökillä, koirat polskutti ja me kaksijalkaiset vain naurettiin niiden tyhmyydelle (eli Velhon luupäisyydelle) ja syötiin :) Koirien liikunta ja aktivointi koostui siis uimisesta ja ruokatauoista.
Sunnuntaina käväistiin siskon luona Kokkolassa meno matkalla vietiin Velho kämpille odottelemaan, ja käytiin heittämässä Emma takaisin sinne missä tylsyys saa sen kuvittelemaan vähän liikoja itsestään.

Velhosta pääsemmekin jälleen aiheeseen: Näin saat omistajasi näyttämään shokki tilaan.
Velhon harrastuksiinhan kuuluu pikkuinen ero-ongelma-ahdistus, se on ehkä hieman parantunut kiitos kauniin keksintömme kuonokopan. Sunnuntaina Velho halusi sitten tempaista jälleen; Ikkuna oli jotenkin hassusti jätetty auki, se onkin melkoisen kummallisita tällaisilla lämpimillä keleillä ;)
Kokkolasta tultuamme, ihmettelen vain kun ei koira pöhise oven takana, höpöttelen siinä aikani (jotta varmasti tunnen itseni jälkikäteen mahdollisimman idiootiksi) ja avaan oven " Velho? VELHO!" Ja yllätys, yllätys: Ikkuna täysin auki.
Tutisen ja tärisen hetken, kurkistelen ikkunasta näkyisköhän sitä? No eipä taida näkyä.. Sitten puhelimen etsintään joka luojan kiitos soi, opettaja siellä kyseli että onko mulla koira hukassa? Tällä kertaa olisi tehnyt mieli sanoa että en tunne kyseistä koiraa.
Hakeassani koiraa, opettaja vain naureskeli kuinka iloisesti se oli tullut meidän kämpiltä päin ja hypännyt autoon, paskainen kuonokoppa päässään. Kieltämättä oli poika aika iloisen oloinen, olihan se sentään päässyt leikkimään tyttöjen kanssa! Kuvia viimeviikonlopusta heti kunhan pääsee kotikoneelle :)

Eilen nautittiin lyhyestä päivästä, ja Velho pääsi kurkkaamaan lapsia joita sitten olikin ihan kiitettävästi. Ei se paljoa niistä lapsista, ne jotka uskalsivat tulla silittämään olisi pitänyt saada kuolata, mutta agiradan vieressä ollessamme saimme kuunnella kaunista talitintin niellyttä hollantilaista -siinä vaiheessa Velhosta meinasi tulla lentävä hollantilainen.
Päivemmällä olikin Toto-juoksu, ja (vaikka tieto tulikin juoksun jälkeen) Velho oli yhtä nopea kuin kaksi parasta, eli Veikka periaatteessa pääsi kolmen parhaan joukkoon :) Ylpeä olen, jostain näinkin pienestä :D