Kannuksessa jälleen. Mukaani tänne lähti siis Emma cockeri, sekä Vilma vielä täksi viikoksi, ensiviikosta en sitten tiedä.. Viikko meni suht nopeasti, kouluakin kun oli hurjat 2 päivää! Ja ne olivat Emmalle maailman pisimmät päivät.. Raukka stressaa itsensä näännyksiin joka päivä, ei sen kanssa sitten pystynyt tekemäänkään oikein mitään. Pientä tokoilua sen kanssa ollaan tehty, eli ne mitä se osaa: Istu, maahan, sivu.
Vilma aloitti juoksut, ja pukkasi valeraskauden siihen päälle + pienet selkäjumit sitten siihen. Kiva, ei siis Vilmaa edes käytännön tunneille, eikä paljon mihinkään muuhunkaan. Pitää nyt seurailla tuota, ja hierosella jonkin verran jos se siitä sitten aukaisisi jumit. Sääliksi käy raukka, kun on niin "masentunut", ei onneksi mitään hoitoviettejä ole ilmennyt, nukkuu vain enemmän ja on hellyyden kipeämpi.

Keskiviikkona käväistiin illalla tekemässä yhdet jäljet, tarkoitus oli siis tehdä Emmalle pienet harjoitus jäljet mutta minäpä sainkin sen pelkäämään maata kun sitä niin ahdisti olla siinä minun kanssani. Lopulta päädyin tekemään sille yhden makkararuudun, mikä olikin sitten ihan kivaa. Vilman kanssa sitten ajettiin ne jäljet, ja rakki osasi taas niin hyvin :) Varmaan oli ihan kivaakin Vissen mielestä tehdä sellaisia max.20 askeleen pituista jälkeä kun ei tarvinnut paljoa nenää rasittaa, ja varsinkin kun askeleiden välit olivat niin lyhyet.

Torstaina sitten olikin aamulla käytäntöä. Otin Emman mukaan sinne, ja sain sille siitä palkaksi ylikuormituksen stressiä. Tarkoitushan olisi ollut näyttää omien koirien kanssa mitä ne osaavat ja mitä kesän aikana ollaan tehty, mutta opettajia ei kiinnostanut Emman osaamiset, miksiköhän? :') Sen jälkeen lähdettiin maastoon. Siellä sitten tehtiin Enmalle 2 makkararuutua mitkä menivät yhtä huonosti kuin jeesuksen pääsiäinen. Muuta ei sitten viitsitty tehdä.
Harmittaa vaan niin vietävästi kun Vilman kanssa ollaan treenattu koko kesä eri esineiden noutoa ja nyt se törppö ei edes päässyt mukaan. Se kantoi jopa 10senttisen minulle! :)

Emman kanssa nyt panostetaan enemmän taippari juttuihin, koitetaan saada se noutamaan edes jotain sekä tutustutaan linnun siipiin ja verijälkeen. Naksu taitaa olla kova sana tämän epelin kanssa. Saa nyt nähdä mitä sen kanssa tehdään, tuleeko se mukaan ensi viikoksi, vai jääkö se kotiin.

Ei muutakuin repimään linnuilta siivet ja veripulloa ostamaan!