Mistäkähän sitä aloittaisi? Keskiviikosta perjantaihin aikani meni navetassa hommaillessa, ihan kivaahan se oli välillä keskittyä muihinkin eläimiin, eikä aina vain koiriin :) Mutta alkuviikko menikin käytännöntunneilla oppiessa. Vai pitäisiköhän sanoa "oppiessa".

Haku
Vissen kanssa jatkettiin samalla tavalla kuin aijemminkin, eli muutama näkölähtö ja piiloja. Maalimies vaihtui, ja haukku oli kerrassaan ihan OK. Ei siitä sen enempää.

Esineruutu
Esineruutu onkin meille ihan täysin uusi juttu, mikä meni niin mönkään ettei koskaan ole mikään niin mönkään mennyt.. Noo ei se mitään emmehän me Vilman kanssa koskaan voidakkaan kisoihin asti mennä ;) Mutta harjoitukset menevät lähinnä noutoharjoituksissa, lähinnä heittelen Vilmalle erilaisia leluja metsään ja teen erilaisia "löytöjä" metsistä sen kanssa. Muuten ne harjoitukset menevät hyvin, muttakun ne metsän hajut vievät koiraa enemmän.. Sitä ollaan vähän tehty nyt viikonlopun aikana, mutta luovutin muutaman onnistuneen kerran jälkeen.

Jälki
Ainut asia mikä on viimepäivien aikana onnistunut! Hyvä Vissekissa! Viimeisin jälki tehtiin tänään koti pellollemme, keskittyminen oli aluksi jossain pallon luona, mutta saatiin sitten sekin hommattua takaisin. Jäljen pituus oli 43 askelta ja vanhentumis aika n.15 minuuttia. Yksi nami jäi syömättä matkan varrelta, koska potkiessani en ollut huomannut kakkaa askeleen vieressä, joten sitä ei voitu syödä pahan hajun takia... No en katso sitä pahalla, koska Vilma olisi tahtonut namin, mutta se haju... Yök! Mutta muuten meni tosi hyvin, ei mitään ongelmia.

Keskiviikkonakin teimme jälkiä, jotka menivät hyvin, harmikseni en muistanut laskea askelia. Vanhentumis aijan PITI olla 15 min. Mutta se venyi 30 minuuttiin, koska jäljestäjiä oli monia ja meitä "arvosteltiin" samalla. Mutta ei onneksi ollut syytä paniikkiin, Visse hoiti hommansa hyvin, ja tyytyväisiä ollaan.

Tokoilut menevät samalla tavalla kuin ennen, seuraamista hiotaan ja matkoja pidennetään. Käännöksiin ollaan saatu apua, eli vihdoinkin tajuan miten sen täyskäännöksen opetan piskille:) Ja hyvin on alkanut sujua. Eipä siis siitä enempää.

Tällähetkellä ollaan kotona Pikku Lyyti pedon ja Emma ja Ada cockereiden kiusattavana, Vilmalla on kova työ pitää kersat kurissa ja erossa Vilman ikiomista palloista. Lyytikäinen kasvaa hurjaa vauhtia, ja luonne alkaa olla jo niin riiviömäinen ettei sitä jaksa erkkikään. Mutta silti se on mitä suloisin pentu (varsinkin silloin kun sitä väsyttää), pieni suden pentu :) Lisäillään kuvia kunhan keritään. Ja lisäksi pitää muistaa onnitella pikku Adaa, joka täyttää huomenna 1-vuotta! Pikku hippimme on jo iso tyttö, paljon onnea Ada!