Niin se joulu meni ja pian on jo uusi vuosi. Velho ei saanut pukilta muutakuin luita ja taputuksia, koska pukki on niin peeaa ettei saanut hankittua lahjaa :( Harmillista, mutta lahjat voi ostaa myös jälkikäteen, eikö? Velhosta on nyt saatu otettua paljon mukavia kuvia, sellaisia jotka eivät ole olleet liian pimeitä. Raukka, eihän melkein mustaa koiraa saa helposti ikuistettua.
Kriittiset mitatkin on saatu, eli 53cm ja 17 kg! Poju on jo iso roikale, mummun sanoja lainatakseni: "Mutta eikös sellaista ole vaikea pitää kurissa? Iso koira, ja tommonen hölömö." Nojuu.. Mutta olen todennut ettei Velho tee pahaa tahallaan, se vaan ei vielä hallitse itseään kunnolla :') Mutta nätisti se kissaakin yrittää saada leikkimään, ja itse asiassa, välillä näyttää siltä että Velhoa vähän pelottaa olla kissan lähellä. Touho on täpäkkä tapaus :)

Oli se kyllä piän joskus.. Ei enää tasku kokoa.

Ensi vuonna, eli ensi viikonloppuna mennään Annan ja Onnin kanssa kuukaudeksi Sotkamoon husky farmille työssäoppimaan, saas nähä mitä siittäki tullee ko tuo penikka mukkaan lähtee.. Ei ainakaan valjakkoon pääse, se on vissi! Nopeutta voisi löytyäkin mutta entäs sitten kun se kompastuu jalkoihinsa? Sitäkin on sattunut muutaman kerran :D
Velho on myös oppinut uuden tempun, ja ihan muuten ite! Ovien aukominen sattuu olemaan melko herkässä kun herra huomaa ettei ole ihmisiä lähettyvillä. Aiai, ei oo ihme kun on välillä vähän kylmä itse kullakin. Vilma sentään pitää huolen että ovet menevät kiinni. Velho nimittäin saattaa vain avata oven ja jäädä töllistelemään oven rakoon maisemia. Tämänkin tempun Velho oppi siinä samalla kun ikävöi minua.

Viimeisiä viedään vuodesta 2008, paljon on tapahtunut suurimmat tapahtumat varmaan olivat kun Lyyti tuli pienoisena käärönä meille ja kun Velho Valonilo tuli :) Ja molemmat ovat kasvaneet paljon ja vähän enemmänkin. Muut asiat ovatkin olleet jotain mitä ei tarvitse edes mainita, eli jotain hyvin surkeaa tai jotain "tavallista". Vilman kohdalla mainittavimmat saavutukset ovat varmaan ne kun saatiin BH tottikset kuntoon (paitsi liikkeestä istuminen), ja nekin on nyt sitten unohdettu.. Kiitti Vilhelmiina.
Pakko nyt myös mainita että Vilmastakin on tullut täysi sika, tai oikeastaan lehmä. Kanttura, ämmä, narttu. Liikaa vapaata, ehkä pitäisi ottaa se mukaan kannukseen vähäksi aikaa ja palauttaa muistiin mm. remmikäytöksen salat, niin ja se luoksetulo joka oli hetki sitten 98% varma, joka muuten saatiin toimimaan kannuksen suurissa ja jännittävissä metsissä ja jotka eivät ilmeisesti päde täällä Haapajärven pienissä ja tylsissä metsissä. Siltikin Vilma osaa olla maailman hermoja raastavan ihana koira, joka tällä hetkellä on n. kuukauden kusettanut ja pompottanut minuakin 6-0. Ihan sama, kunhan saan silittää sitä ;) Noloja tunnustuksia ihmiseltä joka opiskelee koira-alaa :D Ehken kauaa, se riippuu täysin ensivuodesta, siitä kuinka paljon se haluaa potkia minua päähän.
Suoraan sanottuna tämä vuosi on ollut mielestäni jälleen yksi paskimmista, lukuun ottamatta kahta edellä mainittua asiaa, toivon hartaasti ettei ensi vuodesta tule samanlaista. :)
Lopuksi vähän joulukuvia kavereista.

Hurrrrja hyeena valmiina syömään.. Heinän.


Emma neiti

Lyyti, joka pysyi jälleen paikallaan sekunnin.

Vaeltava kanttura, harvinainen laji. Näkee vain jos se sattuu kuulemaan kutsun.

Jouluaatto kuva, aina yhtä hilpeä poseeraaja ;)

Aamupäivän hämärtyessä voit nähdä harvinaisen otuksen, se on raitainen ja tottelee nimeä Velho. Mutta varo! Jos se kuulee jonkun sanovan nimensä, se saattaa tulla luoksesi ja rrrrakastaa sinua aina ja ikuisesti, vain koska kutsuit sitä. Lajin nimi on Raitoja rakkaudessa.