Veikka poika kasvaa, Veikka poika on jo 10kk! Aika moinen ikä, etten sanos. Velhon murrrkkuikä on aika olematon, 2 kertaa se on pöhissyt normi autolle, ja vähän se ilmoittelee kun joku tulee kotiin.. Pitäisköhän huolestua? -No korvia sillä ei ihan aina satu olemaan, laitetaanko murkkuilun piikkiin? Ehkä se onkin myöhäinen uhmaikä.

Viime viikolla rehkittiin jälkien parissa, ja päästiin päivän pituiselle jälkikurssillekin, saatiin hyvät neuvot tottiksiin, käsi ongelma poissa seuraamisesta. Viivataan se yli.
Jälkiä voin alkaa, ja aloitinkin, jo hankaloittamaan. Velholla on kuulemma sen verran hyvä motivaatio, että jos jatkan suorien jälkien tekoa se kyllästyy ja se motivaatioksi kutsuttu juttu on mennyttä, eli nyt saan tehdä sellasia kivoja mutkia, ja kieltämättä eka mutkapätkä meni upeasti.

Maanantaina meillä kävi maalimies taas, kuvia ei saatu ja ehkä hyvä niin. Ehkä jotain maailman järkyttävintä sen jälkeen mitä viimeksi oli. Velhohan mölisee, epävarmuutta. Nyt ei otettu taistelua ollenkaan juuri sen takia, mutta nyt se mölisi rauha vaiheessa?! Sitä se ei ikinä ole tehnyt, ja se nyt jäikin kaivelemaan aika syvältä.
Saatin neuvoksi että rauhoittaisin sen istualteen, ja sitä on aijemminkin sanottu ja kokeiltu ja se myös toimii melko hyvin. Sekä se että pitäisi kaivella miehiä leikittämään koiraa :D Eli kaikki miehet hoi! Tulkaas jonoon tonne meidän oven taakse, niin saatte leikkiä koiran kanssa. Kaikkien miesten unelma, tiedän.

Alkuviikko oli melko lämmin, maanantai oli täydellinen uinti päivä ja sitä ne meidän koirat sitten tekikin Kannuksen ehkä saastaisimmassa kolossa, eli Lestijoessa.
Velho oppi uimisen jalon taidon Onni tollerilta, ja hyppii veteen nyt kuin mikäkin pellehyppääjä, uinti taidossa vain on vielä korjaamista. Nyt ihanan pitkällä lomallamme opetellaan uimaan turvallisemmilla vesillä Emma cockerin opetuksessa :)

Niin ja päivän piristys piikit: Ylivieskan asemalla Velhoa sanottiin belggarin näköiseksi, rotua ei tiedetty. Totetin sen olevan holsku, jossa on malinoisia. Nainen katselee hetken "Niin, mulla onkin tervuja, onks tää minkä rotunen?" 8-)

Niin ja asemalla oli hauska toinenkin sattuma:
Istuskellaan aseman penkillä ja nautitaan saastaisesta Ylivieskan ilmasta, koirat makoilee rentona ilta-auringossa pienessä unessa, kun vanha papparainen köpöttelee hitaasti hieman vaivaantuneen ja epäilyttävän näkösenä nurkan takaa ja kysyy äkkiä " Oothan syöttäny nää koirat vasta? Tai siis onhan ne saanu ruokaa tarpeeksi?"
"Joo, on ne saanu, ei ne pahaa tee" + nätti kiva virnistys päälle.
Sitten Velho hoksii papan, nostaa päätä: "pöhmöh.. MurrrrpöhpöhHAUHAU!"
"Ööö.. Ei ne oikeesti ketään syö, se vaan on melko herkässä iässä.. Hehe.. Minnekäs se pappa katos?"

Näin asemalla myös merlen nahkacollien, joka oli päästä ja pepusta merle, muuten melkein kokonaan valkea, mielenkiintoista.

Ylivieska-Haapajärvi junassa:
N: "Anteeksi, minkä rotuinen tämä ruskea koira on?"
Katselen koiria..
E: "Niin tää (Vilmaa osoittaa syyttävä sormi) vai?"
Nainen katselee ihmeissään.
N: "Ei kun tää tumma, tää isompi"
E: "Se on hollanninpaimenkoira"
N: "Niin just, se näyttääkin tosi paljon tollerilta!"
Ellu miettii.. Hymyilee..
E: "Niin siis tää toinen (osoittelee taas Vilmaa) on tosiaan puoliks tolleri, tarkotit vissiin tätä? Ymmärsin vissin vähän väärin"
N: "Ei, ei! Eikös tollerit oo tän näkösiä? Eikö niillä oo tämmönen tummempi lyhyt karva? On ne kyllä uljaita!"
E: "Eiku.. Ihan hollanninpaimenkoira, paimenkoira.."

Oliks se nainen vähän höperö, vai onks Velho oikeesti noutajan näkönen, vai sekottikse vaan jotain?
Musta vähän tuntuu etten mee junalla vähään aikaan.. Ainakaan iltajunalla.
Ihmiset, älkää pliis?