Ei siinä, etteikö reissu olisi onnistunut, mutta se autossa istuminen alkoi puuduttaa jo niin paljon, että tekisin mitä vain jottei tartteis mennä linja-autolla kotiin, junakin kelpais. Mutta eipäs valiteta, kotona odottaa yksi pieni raitainen ja punainen + se sellainen hassu harmaamöykky :) Kova on ikävä pieniä, vaikka nähtiinkin joka päivä jos jonkinmoista koiraa, eli sakemannit, malit ja labbikset on nyt nähty työpaikoillaan.

Maanantaina sitten startattiin klo 6:00 koululta kohti Värtsilän rajavartiolaitosta ja heidän upeita koiriaan. Siellä sitten tutustuttiin heidän toimintaansa, katseltiin heidän "arkeaan", eli treenejä ja oltais saatu pukea itsekin kokopuku päälle ja mennä koiran riepoteltavaksi, mutta ylläri itselle tuli kamala neitikohtaus "En mää uskalla!". Onneksi meidän ryhmästä Minni ja Rosanna sitten rohkaistuivat ja hyppäsivät maalimiehen pöksyihin.
Sitten otettiin sisähakua koirille. Mm:ksi olisi päässyt, mutta minäpä halusin olla neiti.
Ajeltiin sitten Mikkeliin ja yövyttiin Visulahdessa.

Tiistaina kohti Vantaan opaskoirakoulua ja sieltä sitten tullille. Opaskoirakoululla saatiin lässytellä 4,5 viikkoisille labbiksen penskoille, pentua en halua mutta pentuja haluan hoitaa!
Tullilla saatiin katsella kun 3 labbista etsi kätköt ja totesin vain mielessäni että kyl se koiran nenä on tarkka väline.

Keskiviikkona kohti Hämeenlinnan poliisikoiralaitosta, se oli paikka jota odotin eniten! Vietettiin siellä koko päivä. Käytiin tuijottelemassa ID-koiriakin, ja nähtiin kuinka ne toimivat työssään. Saatiin jättää hajummekin sinne ja palkaksi saatiin hieno Poliisikoiralaitoksen pinssi :) Sitten tuijoteltiin erästä koiraa hetkisen ja kuunneltiin lamaantuneina juttuja niistä näistä (kyllä, itse ainakin olin hyvin väsynyt.).

Torstaina viimeiselle etapille, sotakoirakoululle. Siellä meitä kierräteltiin ja saatiin katsoa esitys muistaakseni "uhkaavasta tilanteesta". Mielenkiintoinen paikka, kieltämättä :)

Viikko lyhykäisyydessään :)

Velhomon on ollut kiltisti, karannut vain pari kertaa huoneesta, ja kopan ilmeisesti saanut kerran pois, muuten ei ongelmia! Loistokasta :) Pikkusiskoni sanoin: "... Onse jollai lailla huomannu että sää et oo täällä, mut ei se oo sentää sun tavaroita vahtinu, vaa se seuraa mua :D" - Mut on se hyvä ettei se sentään vahdi niitä :D Velholla ei siis sellaisia ongelmia ole ollut ikinä. Mutta kuulema ollut vähän hämillään aluksi, mutta alkanut "normalisoitua". Saas nähä mitä se sanoo nähdään taas! Hyvää teki tämä loma, mutta kyllä ikävä alkoi kasvaa viimeisillä päivillä, ja nyt se alkaa olla huipussaan.