Ja Velholla on mukavaa! Paitsi että va-va-varpaat palelee.. Pitää varmaan neuloa raukalle töppöset ettei palellu varvasparat kokonaan :( Lisää lunta kiitos, niin on kaikilla kivaa! Ja vähän lisää pakkasta niin ei sula poies :) Kiitos!
Köhinääkin on ollut taas Kansasissa liikkeellä, mutta meilläpä ei sellaisia sairastella muuten! Koputetaan vielä mekin puuta, sillä ei ole tämä köhinä epidemia vielä ohi. Kotiinkin pitäisi päästä terveen papereilla viikonlopuksi, ettei tauti tartu Vilmaan ja Lyytiin, ikävä iskee kun niitä kavereita ajattelee.. Vilman viisaat katseet ja Lyytin veikeät ilmeet. Mutta tällä hetkellä joudun katselemaan Velhon tyhjää "aina nälkä" ilmettä. Mutta vielä viikko (viikonlopun jälkeen) ja sitten kuukauden mielenterveyslomalle kotiin Vishen ja Luthun luokke! Siivoilemaan ja kasvattamaan Velhoa idiootiksi lande koiraksi, kuten kaikki meidän koirat. Toivottavasti tämä rojekti onnistuu, en vaadi siihen paljoa muuta kuin sen että pysytään sisäsiistinä myös kotona ja ettei tarvitse muuta huolehtia että koirat saavat ruuan ja pysyvät hengissä :) Ja joulu krääsä juttusista :) Voi joulujoulujoulua odotellessa!

Sitten höpinöistä asiaan: Velhon kanssa ollaan aloiteltu perusasennon opetusta, ja hyvin on alkanut raitapaita tajuamaan homman nimen. Enää ei höselletä ja pompita minne sattuu sen pienen makupalan perässä vaan osataan kävellä maltillisesti sen perässä ja iskeä peppu maahan kun käsky käy, aaltoja Velholle kerrankin! Vielä pari kertaa tehdään näin ja sitten aletaan miettiä käskyä, olisiko se sama vanha "sivu", ettei mene senat sakaisin joskus tulevaisuudessa.

Niin joo, löysinpä myös edellisen koiramme kuvia, Luru kultainenvajokoiramme. Ikävä tuli sitä sekarotuista (jee! Sekarotuiset jälleen kunniaan!) kultsu-ajokoira risteytystä :) Hirmu luonne sekin koira oli. Sellainen kultainen ajokoira, kotona sisällä kuin kultainennoutaja, ulkona (varsinkin irti ollessaan) hölmö ajokoira. Miksi Luru piti antaa pois? En tiedä, ei kai oltu tarpeeksi fiksuja silloin. Luru tosiaan tuli meille 1,5 vuotiaana, lieviä käytös ongelmia omaavana koirana ja lähti meiltä n. 3-vuotiaana käytökseltään hieman parempi, jättäen jälkeensä ikimuistoiset muistot. Mm. monet arvet käsissä ja jaloissa sen kiskoessa meitä kumoon, saimme myös kokea suurta iloa kun 3-pientä vahinko vauvaa Baxter, Bon-Bon ja Masi syntyivät. Luru oli myös paljon huomiota herättävä koira, monesti lenkeillä saimme kuulla kuinka kaunis koira meillä on! Ja kaunis Luru onkin. Voisin lisätä kuvan Lursasta tänne, kunhan kerkeän. Voi kunpa saisin vielä nähdä sen suurisydämmisen persoonan!